Suomi-näyttelyt

Tampereen TR1 Taidehallissa on avoinna 10.2.2013 asti kaksi näyttelykokonaisuutta, jotka käsittelevät nyky-Suomea. Alakerrassa yksitoista suomalaista valokuvaajaa esittävät koreilemattomat tulkinnat suomalaisuudesta.  Yläkerrassa Suomea tulkitsevat ironian mestari brittiläinen Martin Parr ja realistinen Lars Lindqvist Ruotsista.

Kuvat: Ossi Ahola, Miisa Kaartinen, Sakari Piippo

Ryhmä 11: Suomi-näyttely

Syksyllä 2011 yksitoista nuorta valokuvaajaa perusti kollektiivin nimeltä 11 tarkoituksenaan laajentaa suomalaisen kuvajournalismin horisonttia. Kollektiivin ensimmäinen yhteisteos Suomi on valmis. Joulukuussa julkaistiin myös mainostoimisto TSTO:n kanssa yhteistyössä toteutettu lehti ja kollektiivin nettisivut osoitteessa yksitoista.fi.

Ryhmä haluaa nostaa suomalaisen kuvajournalismin näkyvyyttä kansallisesti ja kansainvälisesti. Maailmaa koluava freelancer-sukupolvi teki matkan Suomeen. Syntyi 11 tarinaa tämän päivän Suomesta. TR1 Taidehallin näyttely on järjestetty yhteistyössä mediamuseo Rupriikin kanssa.

Monet 11:ta jäsenet on palkittu Suomessa ja ulkomailla. 11 on Aleksi Poutanen, Arttu Muukkonen, Evelin Kask, Konsta Leppänen, Maija Tammi, Meeri Koutaniemi, Miisa Kaartinen, Ossi Ahola, Rami Hanafi, Sakari Piippo ja Touko Hujanen.

Martin Parr & Lars Lindqvist: Suomea kuvaamassa

Englantilainen Martin Parr on kuvatoimisto Magnumin yksi kuuluisimmista ja tuotteliaimmista valokuvaajista, jolla on ollut kiinteät siteet Suomeen 1980-luvulta lähtien. TR1 Taidehallissa on esillä uusi kokonaisuus Helsingin Laboratory -gallerian Think of Finland –näyttelystä.

Mukana on myös valokuvaaja Rami Hanafin making of – video Parrin kyseistä kuvausmatkasta Suomeen syksyllä 2011. New York Photo Awards palkitsi Martin Parr -dokumentin multimediasarjan voittajana syksyllä 2012.

Ruotsalainen Lars Lindqvist työskentelee kuvajournalistina Dagens Nyheterissä. Hänen kuviaan on palkittu mm. World Press Photography –kilpailussa. Tampereella on esillä ensi kertaa kokonaisuudessaan hänen puhutteleva kuvareportaasinsa Guns & Finns. Heti Kauhajoen koulusurmien jälkeen 2008 Lindqvist kuvasi useita viikkoja suomalaisia aseenkäyttäjiä ja asemyyjiä. TR1 Taidehallin parvelle on koottu myös Martin Parrin ja Lars Lindqvistin aikakauslehdissä julkaistuja kuvaesseitä.

Näyttelyn ovat toteuttaneet kuraattori Hannu Vanhanen ja mediamuseo Rupriikki.

ks. lisää www.tr1.tampere.fi

Kuvat: Martin Parr & Lars Lindqvist

Vanavedessä – suolaista ja makeaa -valokuvanäyttely 

Näyttelyni kuvat ovat neljältä viime kesältä 2009-2012. Olen kuvannut Suomenlahdella ja sisämaan järvillä. Suomalaiset janoavat vesille. Suolainen ja makea vesi sekoittuvat.

Vanavedessä ei ole yksin kuvaus veneilystä, vaan kaikesta mikä liittyy veden äärellä oloon: vapauden kaipuu, yhdessäolo, rakkaus, yksinäisyys, luonnon kohtaaminen ja jopa pakkomielteinen elvistely.

Vanavedessä-näyttelyn digivedokset ovat esillä galleria Luova.fi -valokuvagalleriassa Helsingissä 8.2.2013 asti.

Lisäinfoa: http://www.luova.fi/

Näsijärvi, Tampere, 2009

Näsijärvi, Tampere, 2012

Näsijärvi, Tampere, 2012

Lägelmävesi, Talviainen, 2011

Karhula, 2009

Näsijärvi, Tampere, 2009

Kotkan meripäivät, 2009

Kotkan meripäivät, 2009

Tammisaari, 2010

Näsijärvi, Tampere, 2012

Pyhäjärvi, Tampere, 2009

Kotka, 2009

 Pronssille Folio Awards -kisassa NewYorkissa

Otavamedian visualistien kädenjälkeä palkittiin arvostetun Folio Awards -kilpailun Ozzies-kategoriassa. Wärtsilän Twentyfour7. ja Ekonomiliiton Ekonomi ylsivät sarjoissaan hopealle. John Deere Forestryn In The Forest -lehti sai pronssia. Vuoden 2012 voittajat julkistettiin New Yorkissa marraskuun 14. päivänä.

John Deere Forestryn kansainvälinen sidosryhmälehti In The Forest ylsi pronssille Best Table of Contents -sarjassa. Palkittu sisällysluettelo löytyy lehden numerosta 2/11. Toteutus on AD Ari Hirvosen ja valokuvaaja Hannu Vanhasen käsialaa.

Palkittuihin lehtiin voi tutustua Issuu-kirjastossamme:

Twentyfour7.
Ekonomi
In The Forest

In the wake – salty and sweet

Photographs in the exhibition are from the four last summer 2009-2012. I have photographed the Gulf of Finland and the inland lakes. Salt and fresh water mix.

The exhibition is not alone the description of boating, but everything to do with the waterfront continuation: freedom, togetherness, love and loneliness.

Digital prints are on display in Luova.fi photography gallery in Helsinki until 8.2.2013.

Näsijärvi, Tampere, 2009

Näsijärvi, Tampere, 2012

Näsijärvi, Tampere, 2012

Lägelmävesi, Talviainen, 2011

Karhula, 2009

Näsijärvi, Tampere, 2009

Kotka seadays, 2009

Kotka seadays, 2009

Tammisaari, 2010

Näsijärvi, Tampere, 2012

Pyhäjärvi, Tampere, 2009

Kotka, 2009

Vuoden lehtikuva: Sami Kero

Vuoden kuvaessee: Maija Tammi

Vuoden Lehtikuvat 2011 –kilpailun raadin ulkomaalaisjäsen hollantilainen Rob van Bracht nosti reilusti esiin valokuvaajan oman tyylin (Journalisti 22.3.2012). Olen itsekin kaivannut lehtikuvaajien töihin lisää tyyliä ja persoonallisuutta, vaikka siitä puhuminen näillä leveysasteilla onkin ollut epämuodikasta.  Nyt kun oman työn brändäys on entistä yleisempää, niin tyylikin otetaan vakavasti.

Vaikka suomalaisen kuvajournalismin perustaso on kelpoista ja muutamat huiput ovat maailman luokkaa, niin silti kotimainen lehtikuvaus on valitettavan usein cum laudea ja pahimmillaan sisäsiittoista. Kenen kanssa oikein kilpailemme? Toistemmeko?

Jos vertaan suomalaista kuvajournalismia tanskalaiseen, niin asia käy varsin selväksi. Tanskalaisen koulukunnan laadun tae on pohjoismaiden eurooppalaisin laatulehdistö ja erinomainen kuvajournalismin koulutus, jossa korostetaan valokuvaajan omaa ilmaisua.

World Press Photo –kilpailussa ei ole kovin moni suomalainen kuvajournalisti menestynyt. Ilkka Uimonen ja Markus Jokela ovat oman tiensä kulkijoita, ja he ovat yltäneet useasti WPP:n kärkikastiin.  Ja mistäköhän syystä? Molemmilla on vahva, omintakeinen ja tunnistettava tyylinsä.  Uimosen kuvista valtaosa on hämäriä ja epätarkkoja mutta äärimmäisen koskettavia kuin ranskalaisten impressionistien maalaukset. Jokela puolestaan näkee maailman poliittiset konfliktit terävästi ja ihmisläheisemmin kuin moni Magnum-luokan tähti.

Se, kuinka kuvaat on vähintään yhtä tärkeää kuin se, mitä kuvaat. Olen toisinaan vaivaantunut siitä, että valokuvaajan on selitettävä ummet ja lammet, kuinka hänen valokuviaan tulisi tarkastella jonkin teorian valossa. Tämä koskee ennen kaikkea käsitteellistä valokuvausta mutta toisinaan myös suoraa dokumentaarista kuvajournalismia. Tutkimuksessa ja valokuvien analyyttisessa pohtimisessa ei sinänsä ole mitään pahaa (sitähän itsekin harrastan), mutta sen ei pitäisi yksipuolisesti sanella valokuvan arvostelukriteereitä.

Valokuva on mielenilmaus, jonka valokuvaaja ottaa haltuun esteettisesti.

Yhteistä vuoden 2012 lehtikuvakilpailun eri sarjojen voittajille on se, että valtaosa heistä on freelancereita. Kovin moni palkituista valokuvista vasta odottaa julkaisuaan. Onko tämä oikea suunta kilpailuinstituutiolle? Mielestäni se rohkaisee  freekuvaajia tarjoamaan omia projektejaan kilpailuun, mutta samalla se passivoi lehtien vakikuvaajia.

Onneksi Markus Jokela ja Sami Kero osallistuivat kisaan. Onneksi Touko Hujanen (jolla on tunnistettava tyylinsä) vaeltaa ja näkee freenä freesti. Ja onneksi Suomessa on vahvoja naisia. Maija Tammi on vakuuttava arkirealismissaan ja yksityiskohdissaan. Marjaana Malkamäki on löytänyt oman välineensä ja siskonsa erinomaisessa multimediassa, jota kannattaisi tarjota suuren maailman median valokuvasaiteillle.

Onnea voittajille ja hävinneille.

Hannu Vanhanen

x x x

Vuoden ulkomaan reportaasi: Markus Jokela

Vuoden multimedia: Marjaana Malkamäki

Column on the website of World Design Capital Helsinki 2012 published March 15, 2012:

http://wdchelsinki2012.fi/en/columns/2012-03-15/photojournalism-also-media-design

In the brand market of the media, design is a currency ranked higher and higher, but what does the management of media houses, and the photojournalists themselves think about design?

When a design desk was founded at the Helsingin Sanomat, the biggest daily of Finland, last year, Mikael Pentikäinen, the responsible editor-in-chief declared in his paper: “Our goal is to make the Helsingin Sanomat the best in newspaper design. With this crowd, it is a realistic, if highly challenging goal.” (HS 15/3/2011)

In his pompous world domination mission, by the crowd he mentioned, Pentikäinen meant the 3-people management team of the design desk, and all the paper’s layout and graphics experts to be collected under them. However, Pentikäinen chose not to mention the photo desk of HS.

According to Markku Niskanen, manager of HS photo desk, the photo desk is its own, separate desk, which concentrates on producing graphical content. Isn’t photography, more specifically press photography, newspaper design like graphics? Does a photograph become the raw material of the design desk’s wow layouts?

Photographers create their own photojournalism design with their photos and photo editors with their use of photos. Photo editing is an inseparable part of media design and the brand of the paper. Or can you imagine quality magazines like HS Kuukausiliite, Suomen Kuvalehti, Image or National Geographic (not to mention lifestyle and special magazines) without impressive photo reportage, portfolios, and portrait galleries?

Media design is built of text, graphics, and photographs, and above all, of persistent teamwork, where competent professionals are respected. In the best scenario everyone is familiar with the paper’s own visual style, but also with each other’s individual views and ways of working.

I thought that the regard for photojournalism would have increased in the 2000s, but it looks like the opposite is the case. The development layer of media houses reminds us in their key notes that while visuality is important, in practice, however, the number of press photographers has been reduced at many papers. The confrontation between different employee groups emerge as the media competition accelerates.

The local visual look of the Finnish provincial papers has faded, and the reason is not that they’ve become more tabloid-like. In their renewal projects, the media conglomerates have forced their papers into inflexible concepts, which bind the layout specialists into predetermined layout solutions. The opportunity to enjoy original media design is becoming increasingly rare.

Outsourced assembly layout of papers is found to be tempting during tight economic times. At worst it is like a cheap copy of a quality product. The essence is missing. Old paper making patterns must also be consciously broken. Even though an external freelance is useful, and can sometimes see things from a fresher angle than the regulars at the office, excess subcontracting of photographers and illustrators can lead to superficial visuality.

Media philosopher Vilém Flusser was right when he claimed that we live in a world where visual and verbal periods take turns. At worst, the visual abundance of our time may be overwhelming. Many papers could use a photo editor at the office to help structure their photo offering.

A photo editor who manages the visual field supremely has got a photo brain, which they use to create an individual look for the paper by using photographers and illustrators who are good for a given shoot. A photo editor makes bold and value setting photo selections, with which they even reflect the changes in the society. This cannot be done with semi-free wannabe visualists or image banks who dump the prices of photos.

The facial operations of the Finnish press will start next year when the major dailies turn into tabloids. And what about the all-purpose tablets (table computers)? Do they offer a solution for the next generation of photojournalism? Mere innovations in publishing technology are not enough. Quality journalism cannot be done without quality photojournalists.

If styling and tuning up have become part of the citizens’ everyday language, wouldn’t it now be time for media people to finally seriously talk about the design of photojournalism. After that world fame seems far more likely.

Valokuvaaja Terho Aalto ja toimittaja Hanna Antila-Andersson kävivät viime vuonna Tansaniassa. He viettivät muutaman viikon neljän 10–11-vuotiaan koululaisen kanssa heidän kodeissaan, kouluissaan, koulumatkoillaan ja kotiaskareissa, maalla ja kaupungissa.

Vaikka työpari on kuvannut aineistonsa vain parissa viikossa, niin lopputulos on pieteetillä editoitu videoteos tansanialaisten arjesta ilman keinotekoista dramatiikkaa. Suomalaiset kertojaäänet eläytyvät hyvin osiinsa. Katso valokuvia ja videota yhdistävä dokumentti Vimeossa.

 https://vimeo.com/35875028

ks. myös  www.terhoaalto.com

Pekka Elomaa ja Lyhdyn työryhmä

Valokuvanäyttely TR1 Taidehallin Parvella Tampereella 25.3.2012 asti.

Olen nähnyt kerran aiemmin hienon näyttelyn TR1:n taidehallin parvella. Vuonna 2008 Aamulehden Raine Lehtoranta ja Matti Kuusela esittelivät Bakusta Pekingiin juttusarjansa valokuvia ja äänikirjeitä.

Jos Bakusta Pekingiin tempaisi mukaan monitasoisella matkakertomuksella, niin Pekka Elomaan ja Lyhdyn työryhmän Hyvää päivää, herra Holbein! –näyttely hämmästyttää intiimillä ja koskettavalla ajattomuudellaan. Taidehallin parvella on kuin keskiaikaisessa kirkossa.

Näyttelyn innoittajana on ollut renessanssimaalari Hans Holbein nuoremman (n. 1497 – 1543) muotokuvat. Holbeinin muotokuvien tarkat havainnot ihmisistä, katseiden mietteliäisyys, kasvojen hienopiirteisyys ja hahmojen irtautuminen taustasta sekä materiaalien, turkisten, silkin ja sametin kuvaaminen on kiehtonut työryhmää.

Muotokuvasarjan Hyvää päivää, herra Holbein! mallit ovat kehitysvammaisia. Muotokuvaprojektissa Pekka Elomaa on pohtinut valokuvaa ilmaisumuotona sekä valokuvan etiikkaa. – “Valokuvaus on kieli, ja uuden kielen oppiminen voi olla vaikeaa tai helppoa, oli sitten kehitysvammainen tai ei. Hyvää päivää, herra Holbein! -projektissa olemme tehneet kaiken yhdessä: puvut, valaisun ja kuvauksen. Kameran laukaisijana voi toimia vaikka satunnainen ohikulkija, jos meillä muilla on muita kiireitä. Näihin kuviin olemme hakeneet viatonta hetkeä, jossa ei ole poseerausta”, toteaa Pekka Elomaa.

Ks. myös Lyhty ry: www.lyhty.net

Onko kuvajournalismi mediadesignia vai lehtien wau-taittojen raakamateriaalia?

Mediatalojen sisällä eri työntekijäryhmät varjelevat omia reviirejään. Se estää tiimityötä, jota ilman ei synny laatukuvajournalismia.

Voiko suomalaisessa lehdessä olla maailman parasta designia, jolla voisi lähteä valloittamaan maailmaa?

Lue koko kolumni WDC Helsinki 2012 -sivustolta:

http://wdchelsinki2012.fi/kolumnit/2012-03-15/kuvajournalismikin-mediadesignia

Sanoma- ja aikakauslehtien visualistit ovat huolissaan työpaikoistaan ja valokuvaajat uusista työsopimuksistaan. Debatti ulkoasutoimitusten roolista nykyjournalismissa on alkanut ammattiyhdistyksellisestä näkökulmasta.

Helsingin Sanomien vieraskynä-artikkelissa nostimme esiin mediadesignin vaikutukset laatujournalismiin. Viime kädessä vain laatu ja visuaalinen kiinnostavuus merkitsevät, kun lehden lukija tekee ratkaisevan päätöksen lehden ostamisesta tai tilaamisesta.

Keskustelua on syytä jatkaa myös ruohonjuuritasolla. Missä tilanteissa kuvan ja tekstin tekijät on asetettu vastakkain ja  millaisiin visuaalisuuden arviointeihin median tekijät ovat törmänneet?

Lue Hannu Vanhasen ja Lasse Rantasen koko artikkeli Helsingin Sanomista 27.1.2012:

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Design+on+keskeinen+osa+laatujournalismia/a1305554291321